Oon miettiny, et miks on olemas viikonloput? Aina ne menee mun tilantees aika helvetin huonosti. Tänä viikonloppuna tein paljon tyhmää. Perjantaina tulin sentään kahden aikaan yöllä jo kotiin, mutta sitten lauantai, ei voi kun hävetä. Yöllä neljän aikoihin kotiin (enkä edes yksin) mikä tässä vähän epäilyttää, että oliko se nyt ihan fiksua, kun fiilis on ku olisin käyttäny toista hyväksi, tai emmä tiedä. En oo kyllä edes ajatellu asiaa viellä, mut sit tääki ilta. Ei oo hyvin menny. Oon nauttinu alkoholii ja vähän heittää pääs, lopetin tupakoinnin ja niksat on valtavat, inhottaa tää elämä tälläsenä meinaan!

Sit se mikä mietityttäny tänään, kun olin kaverille sanonu et sen isä varmasti rakastaa sitä. Niin se siihen sitten kysy että epäiletkö etteikö oma isäs sua sitten rakastais. Menin sanattomaks, en voinu edes vastata, en edes ollu varma, tai halunnu edes tietää siihen kysymykseen vastausta. Oikeestaan aloin itkee. Mul valuu kyyneleet! Ja mä oon sairas! Mä tiedän ettei se sais sattuu! Ettei sais olla heikko! Ja itkee asioista jotka ei kuulu muille, niin ei niist voi itkee! Omii ongelmii ei pidä potee itkuna! Eikä sääliä varsinkaan itseään! Tehtyä kun ei saa tekemättömäks! Maailma on julma ja synkkä! Mut sen valosat puolet on antanu voimaa jatkaa! Mut miks? Miks maailmas pitäs pärjätä? Ku omillaan olo ja ne kaikki paskat vainoaa? Mietin sitäkin, et jos joku oikeesti tulis raskaaks mulle täl mun typeryyden tähden? Niin olisinko mä edesvastuussa kaikesta? Et joutusinko mä sit johonkin oravanpyörään tahtomattani? Oon kyl tietonen et vois olla kaikki paremmin! Voisin olla parempi ihminen! Ei mun tarvis olla ''Jupin'' enään ikinä! Mä voisin muuttua ja lopettaa tän tyhmän leikin! 

Yks entinen naisystäväni lähetti viestin mulle, että mun olis aika lopettaa toi kovan räppärin show, vaik en mä oo mitään muuta kun oma itteni! En edes tee mitään toisille! En edes käytä ihmisistä pahoja sanoja! En loukkaa! Enkä riehu ja rettelöi kadulla! Oon kyl itelleni julma! teen itelleni hallaa ja ryyppään rahani ja maineeni! Mut onko se väärin? Onko itsensä alistaminen ja mollaaminen väärin? Vai onks se sit itsesäälii? Kun ei vaan haluu kohdata huomista! Ja selvinpäin se on niin helvetin hankalaa! Et on pakko viimestään illan mittaa korkata kalja jos toinen! Oon sairas ja tiedän! mut onks se sit muiden ongelma? Kun en oo tilivelvollinen muille! En edes vanhemmilleni enään! Oon kasvanu ja oppinu kaduilla sen mitä tarvii, oon opetellu elää! Mut samal halunnu ja yrittäny opetella kuolemaan!