Täs on ollu tää ilta aikaa vähän miettii asioita, pari ihmistä ketkä oli mulle viime vuonna tosi tärkees roolis, teki mulle hyvää ja mä niille. Oltiin läheisii ja ne piti mua pystys, nyt on pelkkii muistoi vaan, ne ei välitä paskaakaan, kun nyt kerran oon vähän heikommas tilas ollu pidempään. Ne rupes jättää pitämät yhteyt, ja ku otin yhteyt, vastaukset oli lyhyit ja tylyjä. Sit ku rupes kuulee, kuin paljon pahaa nää kaikki musta seläntakana puhu, se vasta tiputti pahasti mua alas! Olin niinku et voi vittu näihinkö olin luottanu? Ja näittenkö seuras mä elämääni suunnittelin pyöriväni? Joo sit siin oli et oon siit paha ihminen et ku tulistun niin tulistun kunnol, onneks liikaa arvostusta vielki niit kohtaan, etten mitään typerää tehny, mut lähel oli etten yht paskanaamaa olis pamauttanu naamaan oikeen urakalla, mut se jäi onneks tekemästä. Pahinta siin on et pari oikeesti sano ettei valitse ikinä mun ja mun exän välistä ku samaa piirii kumminki oltiin, mut sit alko kuuluu vaan paskaa musta ja kaverit ei kattellu mua enää, vaan exänkaa ne hengaili, ite olin sillee etten vihaa ketään sielt ja et olisin valmis näkee ja olla niinku ei mitään, mut se vaan jotenki vaan rupes muotoutuu niin, et frendit valitsi sittenki, ja noh... Tuli sitä tänään yhelle avauduttuun ku rupes vituttaa se ettei voi suuta se jengi pitää kii, vaikka ne ei kyl paljookaan musta edes tiedä, kyl ne sen yhen osan musta ties, kato ku ei edes se exä siis musta mitään oikeesti vakavaa voinu tietää, koska mä kokoajan olin peloissani et se jättäis jos mä kertosin näist mun sekoiluista nuorempana, vittu! 

Esimerkkinä lievä (koska ite en tähän tilanteeseen kuulunut kun vaan paikalla oliaksi) Se oli vitun hysteerinen hetki! Päivä oli menny aika sekosti! poltettiin budii ja oltiin relaksanttei kaikki, mut sit jotenki homma riistäyty käsist ja pari frendii otti vähän pulttia yht jäbää kohtaan, ja noh. Etittiin kyseinen henkilö kiinni, me tai no ne kaksikko hakkas sen kyseisen henkilön ihan tuusan nuuskaks, se oli vittu ihan sairasta! Mä olin ihan paniikis! Nuori jätkä ku olin sillonki viel! Se oli vittu sekoo! Kun ne vaan hakkas ja potki! Se jätkä sai niin sairaasti osumii, et mä pelkäsin et sil on hengenlähtö lähel, sit ku frendit rauhottu! Se jätkä makas kadus ihan verisenä! Frendit lähti aika äkäseen pois sielt! Oltiin ihan et voi vittu! Ja sit jäätiin yhen toisen frendinkaa siihen sit ja soitettiin onneks lanssi! Mut vittu ei toi hyvältä ikinä kuullosta! Vaik ei ite tehny niinkään väärää, vaik jätti väliin menemättäkin...

Yks vitullinen viel asia mikä täs on päiväl jo askarruttanu, mä rupesin vaan duunis kelaa, et vittu miten moni frendi ja rakas on lähteny! Lähteny siis ihan kokonaan pois maailmast, se on sairasta ku miettii, kuuntelee omii jotain ystävii tuolt seurakunnan puolelt, ei ketään läheinen tyyliin kuollu, ja traumaattisin kokemus on ku sai lukion kokeest 7½. Tuntuu niin vitun turhalta, ku frendit on sitä kastii et ne ei malta edes hengis pysyy, toisinaan kyl miettii et miks ite sitä edes vaivautuu pysyy hengis, ku kaikennäköset ihmiset halveksii ja ne ketkä on pysyny rinnal, en oo ikin osannu arvostaa niit tai oikeesti ne on tärkeit, mut jotenki jätän ne taka-alalle, ja annan sen jutun kulkee omalpainolla. Eihän se varmaan hyvält niist tunnu, mut se on totuus, et mä teen vitusti sekavii juttui kokoajan, mut miten joku määrittelee sen sairaudeks? Mä kumminki kyenny tekee paljon hyvääkin! Ja onnistunu jopa monesti lopettaa päihteet ja viinan, ja oikeestaan nytkin oon sen tehnyt taas, enkä muuten ole väkivaltanen enkä muutenkaan sairas, vaikka mielenterveydellinen tila joskus heittelee, ja oma elämäninto nyt on aika pohjassa, tekis mieli vaan välil huutaa ja ottaa itteltä henki pois, sil taval kai täält helpoiten pääsis pois, ku kokoajan mieles pyörii ihan sairaat asiat, enkä haluu edes ajatella niit! En haluu et iltasin rupee pääs pyörii nää asiat, vaan haluisin olla normaali, mut mikä taas on se standarti mitta, et ketä on normaali ja miten se nyt voitas edes määritellä, jokases virheet, mussa ne on näkyvämmät, mut sit mussa on paljon mitä on monet kadehtinut ja tulee kadehtii, en siis väitä et oon niinkään saanu mitenkään huonompaa kun muut, ja et mua pitäis koskaan säälii. Mä oon ite tehny päätökset, ja säälillä ei niit mitenkään selvitä!