Löisin jos tahtosin, olisin julma jos siihen olis tarvetta. Oon kohdellu kaltoin! Ja ollu sairas skitsofreenikko, kuullu äänii päänsisältä! Lyö lyö lyö! Ne huutaa mun korvaan! MÄHÄN VITTU KOKOAJAN LYÖN! Kerran toitotin itelleni et se on okei, kaikki mitä teen voi aina selittää jollain taval et oon syyntakeeton... Mut oonko mä? Mä oon sairas! Oon  hullu, ja voin flaidaa ihan kenen kanssa vaan! Oon jopa lyöny pari kymmentä vuotta vanhempaa kaveria pataan, koska se rupes uhoamaan. Mä en jaksa kauheen kauaa nykysin katella sitä paskan puhetta, yhden vuoden tos viime vuonna olin täysin kiltisti, en menettäny hermojani koko vuonna kertaakaan, koska yks nainen kiels mua käyttäytymästä väkivaltasesti. Se ei edes tajunnu mitä multa pyys, se pyys multa ihan liikoja, mul oli vaikeuksii pitää se lupaus, mut lupaus oli lupaus. Siit pidetään vaik väkisin kiinni.

Myönnän kyl muuttuneeni aika vitusti viime vuodesta (Mut tavallaan palasin ennalleni) Moni ystävä on vähän vihastunu kun tottunu musta siihen kilttiin puoleen, jota saatana melkeen vuoden pystyin pitämään yllä. Kyllä mä tiedän ettei se näytä hyvältä missään jos on papereis, pöllitty auto, huumerikoksii ja päällekäymisis syyte, mut onko se sit niin väärin? Et nauttii elämästään ja haistattaa paskat valtiolle joka vaan jakelee päättömii lakipykälii. Oon vittu ihan muuta mieltä kun muut! Mä en kumarra materialismin jumalaa. Mä oon sitä mielt et materialismi voi ihan hyvin käydä vittu kaikil, eli jos nään jotain kamaa minkä haluun. En mä rupee maksaa siit jos sitä oikeesti tarviin!