Tiiän et tää on kliseet kertoo tarinaansa nettiin, mut lääkäripä käski, et skriivaan mun tunteita niin et se näkee ne. No nytpähän näkee, vittu en oo mikään pyhimys, mutten oo ikin ollu pahaihminen, oikeestaan oon sellanen tapaus, et mul on monta persoonaa itsessäni. Haluun olla ystävällinen, mut sit pimahdan ihan sairait raivareita ja saatan tehdä yhes hetkes jotain mitä kadun sit toisessa, oon tehny niin saatanan tyhmii tekoja, jota en sais ikin saada anteeks, mut mitä oon saanu? Oon vittu vielki elossa ja vielki vapaana...

 Muistan sen ku 14 kesäsestä asti ollu ihan sairast paskaa, sen päivän ku ekan kerran kavereille yöks juomaan, millä join itteni täyteen? Mä sain Jallupullon, ja se uppos muhun, mä oon siit asti ollu sil tiellä, tiiän ettei se kuullosta pahalta, ku nuori just teini-ikä ohikulkenu, niin mut silti, se et on jo jotain 5 vuotta juonu, ihan sairaita määrii alkoholii, voidaan kutsuu alkoholismiks, mut kun se ei jääny alkoholiin vaan tuli aineet mukaan, ei mitään vakavaa, pamii sitä useimmiten, ja noh... Pössyttely on mun mielest täysin laillista kamaa, se pitäs vaan laillistaa Suomessa.

Mul tuli täs Jupin aikakauden loppukin, ku pääsin irti kaikesta, olin jopa alkoholista erossa huikeet vuoden lähes koskematta siihen, kamat lopetin kokonaisuudessaan. Siis Jupinin työnsin nurkkaan, ja olin ''omal nimel oma itseni'' Mut sit tavallaan ku meni vähän kusten kokonaiset kaks kuukaut putkeen, niin retkahdin takas Jupin laiffiin ja se ei oikeestaan oo edes paha asia. Tavallaan ku voima tullu takas, sitä ei voi ku nauttii siit ku luon tuskaa ja vihaa! oon sairas ja nautin ku muut itkee ja kärsii