Karu totuus siis on se et olin aika vitun karu tänään, yks ennen mulle hyvin tärkee ihminen otti yhteyttä (entinen seurustelukumppani) niin halus kertoo, mulle että on aloittanu seurustella mun entisen parhaan ystävän kanssa, mulle se on muuten ihan sama mut nauroin varmaan parhaat kolkyt minuuttii tän vuoden puolella. Miten ironista ja sellasta, kun mulle se niitten suhde on ihan sama ja en mä niit kumpaakaan ikinä vihaa ja sellasta vaikka molemmat nykysin jauhaa musta paskaa seläntakana ja on mulle aikas vittumaisii, nii en jaksa rupee oikeesti siihen samaan alentuu enempää. Molemmista vielläkin välitän ja se entinen paras ystävä on mulle rakas vielki, mut en mä sillee muuten mitään välitä.

Olin vaan exälle sitten hyvin julma ja kylmä kun se rupes jotain sönkkää siit, ku ittee ei sillee se sen elämä muuten kiinnosta ja ottakoon kaiken ilon elämästään irti, mäkin oon yrittävä ottaa, Jupinin aika on taas hallita ja maailman on kestettävä se mitä siit on tuleva, sairastahan se on välil, ku tuntee sen mitä osaan olla, vitun kylmä ja julma ihminen, vaik pahaa en tarkottaiskaan.

Tuli vaan ihme tunne tänään kumminki, et vittu juominen ja sellanen sekoilu on silti lopetettava, otin mun viinapullot kaapista ja kaadoin kaikki pois, En tarvinnu niit, ne ei kuulu mun elämään, nykysin mä elän elämää järkevästi, nautin ja sillee. Mikä siin olis vikana? Ei mikään. Mul on monta hyvää ystävää (vaikka ne nyt on sanonu jo menot irti ittensä kaverisuhteesta) niin on ne muutamat viel messis (vaik niitäkään oo ehtiny näkee / ei ne jaksa nähä mua enää usein) Onnellinen oon siit et vanha possekin on ottanu takas ja sanonu et tukee mua nyt tästä lähtien niinku ennenki. Tuntuu vitun hyvält vaan kuuluu taas siihen.