Oon hiljaa! Mä en puhu! Ettei mua ymmärrettäs väärin. Oon ollu vaiti pitkään, mut aina silti mut käsitetään väärin. Onko mun elämäntyyli väärä? Onko musta vaan  tullu jotain mitä muut kykenee ja tahtoo halveksii? Oon ollu aina kiltti ihmisille, näyttäny hyvii puolii itestäni ja auttanu jos joku oikeesti pyytää sitä. Vaik joku dissais ja pitäs paskana, ja tulis sit silti pyytää apuu, oon aina ollu se joka auttaa vaik kuin paskasti mua oltas kohdeltu. Lähimmät on sanonukin monesti et oon väärinymmärretty ja liian sinisilmänen, mut mä haluunki olla sellanen, et voisin luottaa kaikkiin, ja kaikkee sellasta. Se on koettu et ku liian sinisilmänen sitä käytetään hyväkseen! Mut mä oon siit erikoinen, et mä voisin kyl oikeesti kostaa ja mun kosto kyl sattus, mut en tee sellasta. 

Tekeeks se musta heikon jos mä itken päivittäin? Tekeeks se musta huonon ihmisen jos turvaudun viinaan kun en saa itseeni muuten edes uneen? Tekeeks se musta heikon jos mä en kestä elää enää yksin vaan tarvin ystävii lähes joka hetki! Tekeeks musta heikon se etten nää tulevaisuutta enää oikeestaan minään? En haluis edes tulevaisuuteen! En haluis et huominen tulis tai mitään sellasta! Mut samal, mä pelkään että mitä jos se ei tuukaan?